Kysymisen taito
Ateenan aurinkoinen oikeussali, viitisensataa tuomaria, vuosi 399 eaa. Syytettynä noin seitsemänkymmenvuotias mies, joka ei ole kirjoittanut riviäkään eikä perustanut koulua. Kun syyttäjä ehdottaa kuolemaa, hän ehdottaa vastarangaistukseksi ilmaisia aterioita loppuiäkseen.
Sokraattisuutta ei ratkaise se, montako kysymystä opettaja esittää. Sen ratkaisee se, kenen tietämättömyydestä kysymys alkaa ja kenen ajattelua sillä yritetään liikuttaa.
Sokrates ei kirjoittanut riviäkään eikä perustanut koulua, mutta hänen menetelmänsä – kysyminen, kunnes vastaus hajoaa – on koulutuspuheen viljellyin käsite. Jakso avaa sokraattista metodia, umpikujaan päättyvää dialogia (kreikaksi aporia), luokkahuoneen IRE-kaavaa (initiation–response–evaluation) ja opettajan odotusaikaa. Mukana ovat sofistit ammattiopettajina, Platonin varhaiset dialogit sekä keskiaikainen väittely – disputatio – Pierre Abélardin Sic et non -kokoelmasta Turun akatemian väittelypäiviin. Lopussa: kolme käytäntöä työhön ja perehdytykseen.
Orjapoika ja neliö
Menonissa Sokrates piirtää hiekkaan neliön ja kysyy, kuinka pitkä sivun pitäisi olla, jotta pinta-ala kaksinkertaistuu. Poika vastaa varmana neljä, sitten kolme, lopulta myöntää: en tiedä. Vasta silloin oppiminen alkaa.
Abélardin Sic et non
158 teologista kysymystä, joihin Abélard kokosi puolesta ja vastaan puhuvat kirkkoisien lainaukset – eikä ratkaissut niitä. "Epäilemällä päädymme tutkimaan, ja tutkimalla havaitsemme totuuden."
Kolme sekuntia hiljaisuutta
Mary Budd Rowe nauhoitti oppitunteja ja mittasi mekaanisella piirturilla, kuinka kauan opettaja on hiljaa kysymyksensä jälkeen. Keskiarvo oli noin sekunti. Kun hiljaisuus venytettiin kolmeen sekuntiin, kysely muuttui ajatteluksi.
Ketkä jaksossa puhuvat.
Ei kirjoittanut riviäkään, ei perustanut koulua, ei ottanut oppilailtaan maksua. Kysyi kysymyksiä – ja tuli siitä lopulta tuomituksi kuolemaan.
Sokrateen oppilas, jonka varhaiset dialogit ovat pääasiallinen lähteemme. Menonin orjapoika ja neliö -kohtaus (82b–85b) on jakson keskeinen esimerkki.
Sic et non -kokoelma, 158 teologista kysymystä ja niihin sekä puolesta että vastaan puhuvat kirkkoisien lainaukset – jätettynä ratkaisematta.
Keskiviikko ja lauantai oli varattu disputaatioille. Yli 3 000 maisterinväitöstä toiminta-aikana; ratkaiseva suoritus oli suullinen väittely latinaksi.
Columbian yliopiston tutkija, joka istui luokkahuoneissa ja laski opettajien kysymykset – noin 400 päivässä.
American Educational Research Journal 31:1. Kahdenkeskisessä tukiopetuksessa oppilaan kysymystiheys oli noin 240-kertainen luokkaan verrattuna.
Mittasi opettajan odotusajan: keskimäärin noin sekunti. Kolmen sekunnin venytyksellä vastaukset pitenivät, spekulointi lisääntyi ja hiljaisiksi luokitellut oppilaat alkoivat vastata.
Jakson keskeiset käsitteet.
- –sokraattinen metodi ja aporia (umpikuja)
- –anamnesis eli oppiminen muistamisena (Platon, Menon)
- –lectio – quaestio – disputatio (keskiaikaisen yliopiston kolmijako)
- –IRE-kaava: initiation–response–evaluation
- –odotusaika (Rowe): vajaan kolmen sekunnin kynnys
Tutkimusartikkelit ja alkuperäislähteet.
- Platon, Sokrateen puolustuspuhe (Apologia) 19d–20c, 20e–23d, 36b–37a ja 38b.Sofistit ammattiopettajina, Delfoin oraakkeli, oikeudenkäynti 399 eaa., prytaneion-ehdotus sekä ystävien takaama 30 minaa.
- Platon, Menon 80a–b, 81c–e ja 82b–85b.Sähkörausku-vertaus, anamnesis eli oppiminen muistamisena sekä orjapoika ja neliö -kohtaus.
- Platon, Lakhes ja Euthyfron.Rohkeus- ja hurskaus-dialogit, jotka päättyvät ilman määritelmää.
- Pierre Abélard, Sic et non, n. 1120–1140. Kokoelman prologi.158 teologista kysymystä ristiriitaisin kirkkoisien lainauksin, jätettynä ratkaisematta.
- Platon, Valtio (Politeia) 563a–b.Aito antiikin nuorisokritiikki.
- Aristofanes, Pilvet (Nefelai), 423 eaa. – komedia, jossa Feidippides oppii Sokrateen Ajattelutuvassa väittelemään ja pieksee isäänsä Strepsiadesta.
- Kenneth John Freeman, Schools of Hellas, Macmillan (Cambridge), 1907.Alkuperäinen tekijän oma tiivistelmä, joka on sittemmin liikkunut Sokrateen ”nykynuoret rakastavat ylellisyyttä” -sitaattina.
- Romiett Stevens, The Question as a Measure of Efficiency in Instruction, Teachers College, Columbia University, 1912.Opettaja kysyi keskimäärin n. 400 kysymystä päivässä.
- K. M. Levin & K. Long, Effective Instruction, ASCD, 1981.300–400 opettajan kysymystä päivässä.
- James T. Dillon, Questioning and Teaching: A Manual of Practice, Croom Helm, 1988.Oppilaan kysymystiheys luokassa noin 0,11 kysymystä tunnissa.
- Arthur C. Graesser & Natalie K. Person, ”Question Asking During Tutoring”, American Educational Research Journal 31:1 (1994), s. 104–137.Oppilaan kysymystiheys kahdenkeskisessä tukiopetuksessa n. 240-kertainen luokkaan verrattuna.
- Mary Budd Rowe, Wait-Time and Rewards as Instructional Variables, ERIC ED061103, 1972; Mary Budd Rowe, ”Wait Time: Slowing Down May Be A Way of Speeding Up!”, Journal of Teacher Education 37:1 (1986), s. 43–50.Opettajan odotusaika keskimäärin n. 1 sekunti; kolmen sekunnin kynnys muuttaa keskustelun laatua.
- Turun akatemian dissertaatiotutkimus; Helsingin yliopiston historia-aineisto.Turun akatemia 1640–1828: luennot ma–pe pl. ke, väittelyt ke ja la; yli 3 000 maisterinväitöstä.
Kirjallisuutta, taustatietoa ja liittyvät jaksot.
Suositeltua kirjallisuutta
- Platon: Sokrateen puolustuspuhe (Apologia) ja MenonSuomennokset esimerkiksi Marja Itkonen-Kailan ja Marianna Tyni käsissä (Teokset I–VII, Otava).
- Pierre Abélard: Sic et non (n. 1120–1140)Ristiriita opetusmenetelmänä; prologi luettavissa erillisenä.
- James T. Dillon: Questioning and Teaching: A Manual of Practice (1988)Opettajan kysymystyön käytännön opas ja tutkimustausta.
Sarjan muut jaksot
- 01. Nuotion ääressäMiksi opettaminen maksaa aina jotain, myös kysyjälle.
- 03. Kirjapaino ja kinkeritKun tieto irtoaa opettajan puheesta ja siirtyy esineeseen – kohtaako kysymys nyt vastustajansa?