Kirjapaino ja kinkerit

Erfurt 22. lokakuuta 1454. Joku ojentaa rahaa ja saa vastineeksi palasen pergamenttia – aneen, jolla tuetaan sotaa turkkilaisia vastaan. Kaupan ainoa epätavallinen piirre on, ettei asiakirjaa ole kirjoitettu vaan painettu. Ja siinä on tyhjiä kohtia: nimi, paikka, päivämäärä.

Kirja irtosi opettajasta. Tieto ei. Painokone teki tekstistä halvan – ei oppimisesta. Se siirsi opettajan siihen tyhjään kohtaan, jossa on kyse yhdestä ihmisestä eikä kaikista.

Miten Suomi nousi 1800-luvun lopulla maailman lukutaitoisimpien maiden joukkoon ilman kattavaa koululaitosta ja oppivelvollisuutta? Jakso avaa Gutenbergin typografisen painamisen, reformaation kansankielisen tekstin, kinkerit lukukuulusteluina ja rippikirjan oppimisen tietojärjestelmänä. Käsitteinä avataan ulkoluvun ja sisäluvun ero sekä oppimisen mittaaminen läsnäolon sijasta osaamisen arviolla – kysymys, jonka Turun piispa Johannes Gezelius vanhempi ratkoi jo 1660-luvulla. Reitti kulkee Erfurtin anekirjeestä Mikael Agricolan Se Wsi Testamenti -teokseen (1548) ja Gezeliuksen oppikirjaan Yxi paras lasten tawara (1666), josta otettiin uusia painoksia yli sadan vuoden ajan.

Ketkä jaksossa puhuvat.

Jakson keskeiset käsitteet.

• –typografinen painaminen (irtokirjasimet)
• –kinkerit – lukukuulustelu jonkun tuvassa
• –rippikirja – henkilön kirkollinen ja hallinnollinen tieto muuttokirjan mukana
• –ulkoluku ja sisäluku – ulkoa muistaminen vs. kirjasta lukeminen
• –reformaatio kansankielisen tekstin voimana

Tutkimusartikkelit ja alkuperäislähteet.

• Erfurtin anekirje 22.10.1454 (Kyproksen ane, 31-rivinen), Princeton University Library.
  Varhaisin tarkasti päivätty typografinen painate: käsin täytettävät nimen, paikan ja päivämäärän kohdat.
• Vuoden 1686 kirkkolaki (Ruotsi–Suomi), luku 24 § 11; Henrik Florinuksen suomennos 1688.
  Määrää kappalaisen tai lukkarin opettamaan lapset lukemaan; laki voimassa vuoteen 1870.
• Kuninkaallinen päätös 1723 (Ruotsi–Suomi).
  Jos vanhemmat eivät osanneet opettaa, lapset oli lähetettävä lukkarin tai koulumestarin oppiin; seurakuntia uhattiin sakolla.
• Suomen väestötilasto 1880: yli 10-vuotiaista 97,6 % vähintään lukutaitoisia.
  Osaluokitus: 85,0 % vain lukutaitoisia, 10,8 % luku- ja kirjoitustaitoisia, 1,8 % kansakoulua korkeamman koulutuksen saaneita.
• Pirkko Leino-Kaukiainen: suomalaisten kirjoitustaidon kehitys 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
  Kirjoitustaito n. 13 % yli 10-vuotiaista 1880-luvulla; vuosisadan vaihteessa 38,8 % yli 15-vuotiaista.
• Mikko Juva, Varsinais-Suomen historia: pitäjäkohtaiset lukutaitoluvut 1720-luvulta (Suomusjärvi, Kisko, Rymättylä).
• Mikael Agricola, Abckiria (n. 1543) ja Se Wsi Testamenti (Tukholma 1548).
  Doria-tietokannan (Kansalliskirjasto) kuvaukset; Abckirian kolme päälöytöä: Uppsala 1851, Tukholma 1904, Västerås 1966.
• Johannes Gezelius vanhempi, Yxi paras lasten tawara (Turku 1666).
  Kokonainen kansanopetuksen oppimateriaali yksissä kansissa; uusia painoksia 1900-luvun alkuun asti, ABC-osan osalta arvion mukaan yli sata.
• Johannes Trithemius, De laude scriptorum manualium (Sponheim 1492; painettu Mainzissa 1494, Peter von Friedberg).
• Sangjeong Gogeum Yemun (Korea 1234, ei säilynyt); Jikji (Korea 1377) – vanhin säilynyt metallikirjakkeilla painettu kirja.
• Suomen Pipliaseura ja Kansalliskirjasto: Se Wsi Testamentin bibliografiset tiedot; painos enintään n. 500 kappaletta, säilyneitä kappaleita runsaat 80.

Kirjallisuutta, taustatietoa ja liittyvät jaksot.