Kun oppiminen meni töihin

Seitsemänkymmentä, kaksikymmentä, kymmenen.

Kenen aikaa koko juttu maksaa?

Seitsemänkymmentä, kaksikymmentä, kymmenen. Kolme pyöreää lukua, jotka summautuvat siististi sataan. Niitä esitetään koulutussuunnitelmissa tosiasiana. Tässä jaksossa kysytään, mistä ne tulivat, miksi ne levisivät ja mitä niistä oikeasti tiedetään. Ja vielä neljäs kysymys: kenen aikaa koko juttu maksaa.

Kylmä avaus vie vuoteen 1981. Tutkijat pyytävät 191 menestynyttä johtajaa kuudesta suuresta yhdysvaltalaisyrityksestä nimeämään uraansa muuttaneet tapahtumat. Reitti kulkee Allen Toughin omaehtoisen oppimisen tutkimuksesta Morgan McCallin, Michael Lombardon ja Ann Morrisonin kirjaan The Lessons of Experience, ja siitä Michael Lombardon ja Robert Eichingerin kolmen luvun tiivistykseen. Siitä tuli organisaatioiden oppimisstrategia.

Käännekohdassa lukua kuunnellaan tarkalla korvalla. Kelly Kajewskin ja Valerie Madsenin sekä Alan Clardyn tarkastelut päätyvät samaan lopputulokseen — ja niin päätyi tutkimuksen oma pääkirjoittaja Morgan McCall itsekin, joka kutsui sääntöä myöhemmin kansanperinteeksi.

Lopussa: milloin koulutuksen vaatiminen muuttuu vastuun siirtämiseksi? Miksi kurssi näkyy kalenterissa, mutta työssä oppiminen ei? Ja kenen kalenterista kollegan opastus lopulta otetaan?

Käsikirjoitus ja juonto: Torsti Helenius.